Ystävyys suojaa ikääntyvää
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Ikääntyneiden yksinäisyys on hiljaisuuden takana oleva, mutta vaikutuksiltaan merkittävä ongelma. Suomalaisista 80 vuotta täyttäneistä yli 40 % kokee olevansa hetkittäin yksinäinen. Joka kymmenes tuntee olevansa yksinäinen usein tai aina.

Käsitykset sosiaalisisten suhteiden merkityksestä ovat vaihdelleet ajasta toiseen. Vielä 1960-luvun tutkimuksissa ihmissuhteista vetäytymistä pidettiin normaalina hyvään vanhenemisen kuuluvana asiana. Tänä päivänä vastavuoroisten ihmissuhteiden merkitys ikääntymisessä tunnistetaan ja niitä pidetään hyvinvoinnin kulmakivinä. Kun ikääntyneiltä kysytään heidän elämänlaatunsa kannalta tärkeitä tekijöitä, nousevat keskeisimpinä esiin sosiaaliset suhteet ja mahdollisuus olla vielä hyödyllinen muille. Ihmisen psykologisia perustarpeita tutkittaessa on havaittu, että yhteisöön kuuluminen ja tarpeellisuuden tunne ovat psyykkisen hyvinvoinnin kannalta keskeisiä asioita.

Sosiaaliset suhteet ovat yhteydessä myös toimintakykyyn ja sairauksiin. Yksinäiset kuolevat nuorempina, liikkuminen on vähäisempää ja rajoittuu pienemmälle alueelle. Korkea verenpaine, masennus ja ajattelukyvyn heikkeneminen ovat yleisempiä yksinäisillä.

Yksinäisen tarina on aina yksilöllinen ja osa meistä kärsii jopa elinikäisestä yksinäisyydestä. Ystävien lukumäärä on korkeimmillaan 20–30 vuoden iässä. Mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse, sitä vähemmän perheen ulkopuolisia ystäviä hänellä on. Nuoren ja aktiivisen väestön osalta ilmiötä selittää kiireinen elämäntilanne. Perheen pyörittäminen ja työpaineet jättävät vähän aikaa ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen. Myöhemmin paineiden helpottaessa ystävyyssuhteiden määrä ei kuitenkaan juuri lisäänny. Uusia ystävyyksiä syntyy enää harvoin ja yksinäisyys alkaa vaivata. Amerikkalaisen Laura Carstenin kehittämän teorian mukaan kiinnostus uusien ihmissuhteiden luomiseen vähenee ikääntymisen myötä. Ystävyyssuhteita pidetään yllä niihin, joilta saadaan myönteistä palautetta. Laajan ystäväpiirin sijaan korostuvat harvemmat, suljetummat suhteet.

Ystäväpiirin pieneneminen, leskeksi jääminen ja puolison omaishoitajana toimiminen lisäävät yksinäisyyden tunnetta. Liikkumisen ja muun toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttavat yhteyksien ylläpitämistä. On entistä vaikeampaa ja hankalampaa tavata toisia. Oman perhepiirin merkitys korostuu. Lapsettomilla kontaktit saattavat rajoittua pelkästään hoitaviin ihmisiin.

Suomen Kulttuurirahaston rahoittaman Koko Suomi leikkii -hankkeen tukemana Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton käynnistämät Terhokerhot ehkäisevät ja lievittävät osaltaan yksinäisyyttä. Terhokerhot tarjoavat ikääntyneille mahdollisuuksia uusiin ihmissuhteisiin, joissa olemisella ja osaamisella on tärkeä merkitys. Terhokerhoissa ikääntyneet eivät ole vain toimenpiteiden kohteena, eikä kukaan kohtaa heitä viran puolesta. Terhokerhoissa sosiaaliset suhteet perustuvat kaikkien osapuolten tasapuoliselle antamiselle ja saamiselle. Ikäihmiset ovat osa yhteisöä ja jakavat osaamistaan ja kokemustaan muille. Ilman heidän panostaan kerhot eivät voisi toteutua tarkoitetulla tavalla. Terhokerhot ovat tärkeässä roolissa hyvän ja onnellisen ikääntymisen tukemisessa.

Pertti Torstila, puheenjohtaja, Suomen Punainen Risti

Julkaistu: 11.11.2016